Kopiosuojaukset häviävät myös digitaalisessa musiikissa

Universal kokeilee kopiosuojauksien poistamista myös digitaalisessa musiikissa. Oikea siirto ja kokeilu kannattaa siirtää pysyväksi. Kopiosuojaus tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa digitaalisessa maailmassa aivan samoin kuin tallenteiden puolella. Tuskin kukaan enää CD:tä kopiosuojaa?

Inside Music Media

Inside Music Media -blogi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kaikkialla on paljon samaa muutoksen mantraa, mutta jos yleinen tulevaisuuden pohdiskelu kiinnostaa, niin kannattaa ottaa seurantaan. Laitoin blogin myös sivupalkin blogilistaan.

Tervetuloa nykypäivään major-yhtiöt!

Musiikkibisnes on elää todella mielenkiintoista muutosta. Isojen yhtiöiden on pakko muuttaa radikaalisti toimintaansa. Tässä kuvaava uutinen, joka avaa vain jäävuoren huippua, mutta on hyvä esimerkki .

Taas vuoti Nightwish nettiin

Ensi vuoti Nightwishin uusi sinkku Eva nettiin ja sen tiimoilta biisin ympärille räätälöitiin fantastinen julkisuusmylläkkä. Nyt sitten on albumikin vuotanut. Kamoon toimittajat, miettikää nyt, kun uutisoitte näitä vuotoja, onko se todella uutisen arvoinen juttu.

Samasta aiheesta kertoo tänään Iltalehti. En halua mitenkään väheksyä sitä, etteikö asialla olisi musiikkiyhtiöille merkitystä, mutta on aika älytöntä, jos joku oikeasti luulee pystyvänsä kontroimaan kopioiden leviämistä. Minä uskon, että Spinellä on sen verran kovia ammattilaisia, että asian ympärillä pyörivä julkisuus on erittäin suunnitelmallista - jos minulla olisi tällainen keissi, niin toteuttaisin todennäköisesti samantyyppistä strategiaa.

Kokemus vai nuoruus?

Kelly Clarkson peruu hieman kommenttejaan Clive Davisista. Aika näyttää, kumpi oli Clarksonin albumin suhteen oikeassa, Clive Davis vai Kelly Clarkson itse. Veikkaan, että Davis...

Varsin mielenkiintoinen haastattelu

Andrew Dubberin hyviä kommentteja on-line (ja hiukan myös off-line) -musiikin markkinointiin liittyviin kysymyksiin.

Hatunnosto Wide Screen Modelle

Wide Screen Mode on ihan loistava esimerkki siitä, miten bändin pitää nykypäivänä toimia. Olen törmännyt tähän bändiin moneenkin otteeseen ja sitä on myös tarjottu meille edustukseen. He ovat tehneet erittäin määrätietoista duunia verkkossa jo hyvin pitkään ja täytyy myöntää, että bändin työ alkaa käymään kouluesimerkiksi siitä, miten itse tehty promootio ja verkottuminen voivat myös viedä asioita eteenpäin.

Wide Screen Modessa on vielä hyvin kiehtova ristiriita on-line -menestyksen ja perinteisempien markkinoiden hiljaisuuden välillä. Heillä ei juuri ole vielä keikkoja ja suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole bändistä kuullut. MySpace -kaveruudet ovat "vain" numeraalisia faktoja ja itse en halua enää kohkata vain kavereiden määrästä, ne ovat liian helposti manipuloitavissa olevia juttuja. Lisäksi download-listan kärkeen päätyminen näin heinäkuussa on sekin vielä juttu, josta en mene sekaisin.

MUTTA, bändin sinkku on nyt lisätty esim YleX:ille ja Radio Rockiin ja siinä on paljon vaikutusta juuri netissä tehdyllä promootiolla sekä sillä, että luvut MySpacessa ovat vaikuttavia. Kaikki meistä olemme taipuvaisia uskomaan numeroihin ja perustella sillä omaa tunnetta ja varsinkin radiossa tällä on merkitystä. Wide Screen Mode ei olisi päässyt soittoon ilman näitä numeroita; olen itsekin sortunut siihen, että koitan perustella radiolle sitä, että biisi on vain niin hyvä. Se ei ole tärkein asia - niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Jos kymmenet tuhannet ihmiset ovat kiinnostuneet, niin perinteisen median portinvartijtkin voivat herätä. Ihan älyttömän hyvä oppitunti meille monelle, jotka tekevät töitä miten tahansa musiikin parissa. Täytyy vaan uskoa itse omaan juttuun ja tehtä töitä itse.

Nyt seuraan erittäin suurella mielenkiinnolla, että pystyykö bändi lunastamaan verkkomenestyksen myös "ihan oikeasti" - ja kaikesta huolimatta pidän mielessä Ron Fairin (Geffenin A&R -pomo) hyvän puheen tammikuussa Midemissä; kun hänelle perustellaan bändiä valtavilla latausluvuilla, niin hän sanoo:"play me the song".

Tämä ei voi olla totta...

IT-viikko uutisoi hämmentävästä oikeuskanteesta, jonka tausta on seuraava; Universal on pyytänyt YouTubea poistamaan videopätkän, jossa pikkupoika tanssii radiosta soivan Princen biisin tahtiin. YouTube poisti videon, mutta nyt pojan äiti on haastanut Electronic Frontier Foundationin kanssa Universalin. Minä niin toivon, että tämä olisi jotain kesäpilaa koko juttu. Jos ei ole, niin aika kuumottavaa, jos Universalilla on aikaa tällaiseen metsätämiseen.

YouTubessa joku kommentoi loistavasti, että hänellä oli juuri aikomus mennä ostamaan Princen levy, jolla tuo biisi on, mutta nyt hänen ei tarvitse, kun hän kuulee biisiä videoklipiltä :-)

Jos pidät Keanesta, niin The Ghosts saattaapi olla mieleen.

Minä olen kovasti tyksätynyt The Ghostsin "The World Is Outside" -biisiin.

Case Bloodpit

Bloodpit ilmoitti muutama päivä sitten peruvansa muutamia keikkoja "sairastapauksen" vuoksi. Nyt sitten tuli tietoa, että tilanne onkin ollut aivan järjettömän paha. En ole itse aktiivisesti seurannut bändiä, joten minulle uutinen vakavista ongelmista tuli aivan yllätyksenä. Erittäin ikävää paitsi asianosaisille, mutta myös yhteistyökumppaneille. Toivottavasti Bloodpit saa pakkansa kuntoon.

The Long Tail

Lisää kirjasuosituksia: Chris Andersonin Long Tail kolahti hiljattain postiluukusta ja on jälleen suositeltavaa lukemista, joka herättää ajatuksia. Kirjasta on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta en liene kuitenkaan aivan viimeinen, joka sen on herännyt hankkimaan :-)

Brittiparlamentti ei tue äänitteiden suoja-ajan pidentämistä

Englannin parlamentti on tehnyt merkittävän päätöksen, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti äänitteiden suoja-ajan pidentämistä koskevan lobbauksen tulevaisuuteen. Englannissa ääniteala on ajanut voimakkaasti sitä, että master-tallenteiden suoja-aikaa pidennettäisiin 50 vuodesta äänitteen julkaisusta 70 vuoteen. Nyt tämä kampanja sai pahasti vastaista puhuria, vaikka ei lienekään mikään aivan lopullinen piste keskustelulle. Englannissa aihe on herkkä, koska siellä alkaa lähiaikoina moni erittäin merkittävä tallenne saavuttaa suoja-ajan rajat ja tämän jälkeen masterit olisivat vapaasti käytettävissä.

Teosten puolellahan tekijänoikeudellinen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta eli täysin erilainen systeemi kuin tallenteissa.

Billboardin uutinen Brittien tilanteesta täällä.

20 Things You Must Know About Music Online

Luin juuri läpi Andrew Dubberin kirjan, jossa hän käsittelee selkeästi ja kiinnostavasti musiikkin on-line -markkinointiin liittyviä kysymyksiä. Paketti on ladattavissa ilmaiseksi PDF-versiona ja kyllä siitä kehtaa suositella näin kesälukemikseksikin.

Case Prince

Tämä ei ole enää uutisena niin kovin hot, mutta törmäsin tähän pienen lomailun jälkeen ja keissinä Princen uusimman albumin julkaisu Englannissa on äärettömän mielenkiintoinen. Pähkinänkuoressa tästä on kysymys: Prince ja hänen managementinsa ovat tehneet Mail On Sunday -nimisen lehden kanssa diilin siitä, että Princen uusin albumi jaetaan noin kolmen miljoonan kappaleen painoksena Mail On Sundayn kylkiäisenä. Toimenpide on kuohuttanut luonnollisesti varsinkin retail-puolta ja tottakai myös levy-yhtiötä (SONY BMG) , joka lopulta päätti olla julkaisematta koko levyä Englannissa. Ensinnäkin levykauppiaat raivostuivat siitä, että levy on jaossa "ilmeiseksi" jo reilusti ennen varsinaista kaupallista julkaisua ja kauppiaat päättivät, että levy ei tule hyllyihin ollenkaan. Sittemmin HMV otti kuitenkin Mail On Sundayn myyntiin liikkeisiinsä ja sitä kautta siis myös Princen levyn. Paradoksaalista, koska juuri HMV oli ehkä kovimmin kritisoimassa lehtiprojektia.

En ole vielä törmännyt tietoon, jossa olisi annettu osviittaa siitä, paljonko lehti on maksanut Princelle oikeudesta kylkiäiseen. Varmasti sen verran hyvin, että Prince halusi haistattaa pitkät perinteiselle tavalle julkaista musiikkia. Hänelle oli kuulemma kaikkein tärkeintä saada albumi suurelle joukolle kuuntelijoita. Sen hän tekikin ja sai lisäksi aikamoisen ilmaisen markkinointikampanjan julkisuuden kautta. Tuskin olisi Prince enää myynyt Briteissä miljoonia levyä.

Tästä onkin hyvä aloittaa keskustelu siitä, mikä yleensä on oikea tapa julkaista musiikkia ja kuka siihen on oikeutettu. Monet artistit tulevat tulevaisuudessa menemään kohti omaa yritystoimintaa ja se tulee vaikuttaamaan myös levy-yhtiön rooliin merkittävästi. Muutos on käynnissä jo nyt, mutta tämä trendi tulee voimistumaan. Kun levy-yhtiön vahvuus on perinteisesti ollut juuri jakelussa ja markkinointimuskelissa, niin Princen esimerkki antaa esimakua siitä, että albumit ja tallennettu musiikki saattaakin olla vain promootioväline artistin fanittamiseen. Tallannetu musiikki voi maksaa, mutta se maksun logiikka voi olla ihan toista kuin totutusti.

Ezmo - musiikkia ilmaiseksi...

Elinen Kauppalehti uutisoi näyttävästi kokosivun jutussa norjalaisesta Ezmosta, joka tarjoaa kaveriporukoille mahdollisuuden jakaa keskenään musiikkia ilmaiseksi. Ryhmä on rajattu kymmeneen ihmiseen ja biisit ovat kuunneltavissa - ei ladattavissa. Muistakin kaveriporkoista musiikkia voi toki etsiä, mutta silloin biisien saaminen maksaa. Sinänsä ihan hauskan kuuloinen palvelu, mutta en näe tässä mitään dramaattisen uudenlaista - jos toimii, niin hyvä homma. Toisaalta MySpace ajaa aika kivasti saman asian ja hiukan laajemminkin. Enemmänkin minua huvitti lehden etusivulla ollut nosto, jossa sanotaan Ezmon haastavan levy-yhtiöt ilmaisella musiikillaan. En kertakaikkiaan tajua, miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että musiikkibisneksen ydin on sisältö - ei sen jakelun muoto. Ezmo ei haasta levy-yhtiöitä millään tavalla; toimiessaan tuo yhden keinon lisää kuunnella ja kuluttaa musiikkia. Eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa.

Lisäksi jutussa oli kainalojuttu, jossa toimittaja painottaa vielä sitä, että levy-yhtiöiden on mentävä mukaan digimarkkinoille. No jopas! Kannattaa käydä ihan ensin vaikka iTunesissa ja lukuisissa muissa digitaalista musiikkia myyvillä palveluilla ja todeta, että valikoimaa on ja hakemansa musiikin yleensä löytää jopa laillisesti ja kohtuulliseen hintaan. Samaa mieltä olen toimittajan kanssa siitä, että kerran ostetun failin pitää toimia useissa eri laitteissa ja kopiosuojaaminen ei ole liiketoimintaa edistävää. Muuten terveisiä Kauppalehteen; ei täälläkään nyt aivan näin kuurosokeita olla.

Warnerissa rajuja muutoksia

Warner Music Finland sulautetaan osaksi pohjoismaista Warner Music Nordic -organisaatiota. Samalla muun muassa Warnerin Suomen toimitusjohtaja joutuu lähtemään. Uskon, että tämä ei jää ainoaksi henkilövahvuuksien supistamiseksi. Tällä sulautumisella ei tarvitse tietenkään olla mitään sen dramaattisempaa vaikutusta esim kotimaiseen tuotantoon, mutta kun olen itse ollut töissä näissä isojen levy-yhtiöiden nordic-organisaatoissa, niin ei minulla niistä kovinkaan ylistävää kerrottavaa ole. En usko, että se tulee tehostamaan yritystä yhtään, päinvastoin. Se on vain yksi nopeasti tehokas toimenpide leikata kustannuksia.

Toivottavasti Warner saa jatkossakin panostaa kotimaiseen tuotantoon kunnolla; aika näyttää. He ovat olleet kuitenkin hyvin vahvoja kotimaisessa. Näiden kululeikkausten valossa voi olla, että sekään puoli ei ole enää niin yksinkertaista.

Edelleen jatkan spekulaatiotani siitä, että tämä sulautuminen on vain yksi askel tiellä kohti jonkinlaista major-fuusiota. Uutinen aiheesta täällä.

EU tutkii taas Sonyn ja BMG:n fuusiota

Uskomatonta, että tämän asian kanssa vaan väännetään ja väännetään. Olisi ollut syytä aikanaan tutkia hiukan tarkemmin fuusion mahdollisia vaikutuksia. Nyt on täysin mahdotonta alkaa jotenkin purkamaan yhtiötä, joka on toiminut jo jonkin aikaa sulautuneena. Ja on toiminut myös aika tehokkaasti.

Ihan selvää on se, että suurten suureneminen kaventaa markkinoita ja valikoimaa, vaikka olen ollut aikanaan sitä mieltä, että se luo tilaa pienille. Nyt on kuitenkin myöhäistä vatvoa fuusion kanssa...

Interscope mukaan alkoholibisnekseen

Eiköhän termi levy-yhtiö tule olemaan jo aika pian vanhentunut käsite :-) Billboard uutisoi Interscopen uudesta yhteistyöstä artistinbrändin ja juomabrändien yhdistämisessä.

Radio ja Teosto sopimukseen verkkolähetyksistä

Radiokanavat palaavat jälleen lähettämään myös verkossa. Todella pitkään tästä väännettiinkin; nyt syntynyt ratkaisu oli ainoa oikea.

Keikkaliput ja festarit kallistuvat

Ylen Popuutiset kertovat siitä, kuinka varsinkin festareiden lippuhinnat ovat nouseet roimasti. Syy on luonnollisesti bändien kasvaneet palkkiovaatimukset. Mielenkiintoinen syy on Juhani Merimaan kertoma Itä-Euroopan lisääntynyt vetovoima ja maksukyky. Toinen syy on varmasti se, että laskevien levymyyntien aikana artistit haluavat kompensoida putoavat levytulot livepuolella. Ohjelmamyynnin puolella meneekin tällä hetkellä oikein hyvin.

Warner korottaa tarjoustaan EMI:stä?

Olenkin kirjoittanut tästä Warnerin ja EMI:n kissa & hiiri -leikistä jo aiemmin. Veikkailin, että Warner tulee hankkimaan EMI:n keinolla millä hyvänsä, vaikka EMI hyväksyikin jo sijoittajatahon tarjouksen. Nyt arvailut saavat lisää vahvistusta.

Free Record Shop vetäytyy Suomesta

Tänään levisi uutinen, jonka mukaan Free Record Shop vetäytyy kokonaan Suomen markkinoilta syyskuun alusta. Ketju ei saanut yhdeksän vuoden aikana toimintaansa kannattamaan, joten nyt oli aika tehdä ratkaisuja. Parhaillaan käydään neuvotteluja siitä, että nykyisiin Free Record Shopien liiketiloihin tulisi tilalle EB Gamesin liikkeitä.

Näin se on, että musiikki-retail joutuu väistymään. Ikävä uutinenhan tämä on, mutta toivottavasti erikoisliikkeille voi tulla hieman paremmin tilaa ja mahdollisuuksia tarjota myös laajaa valikoimaa titteleitä.

Alanis Morissette -My Humps

Alanis Morissetten huikea versio Black Eyed Peasin kammottavasta My Humps -biisistä kertoo kaiken tarpeellisen. Loistavaa Alanis!

The Zimmers - My Generation

The Zimmers on tiettävästi maailman vanhin bändi - joka muuten on nyt noussut myös brittilistalle. Alunperin tämä bändi kasattiin BBC:n dokumenttiin, joka käsitteli vanhusten syrjäytymistä yhteiskunnasta. Tämä video on hauska poikkeus siihen kuvaan, joka väistämättä meillä on vanhuudesta ja samalla Zimmers ravistelee mukavasti tätä nuoruuden dominoimaa kulttuuria.

Suomen albumilista - pitäisikö itkeä vai nauraa?

Tässä linkki tuoreimpaan Suomen viralliseen albumilistaan. Listalla on kymmenen Metallican albumia! Anttiloissa on ollut jo pidemmän aikaa käynnissä Metallican back-katalogiin liittyvä kampanja, joka on heijastunut voimakkaasti myös listalle. Tämä viikko on kuitenkin jo huippu. Kymmenen levyä Top 40:ssä ja niistä neljä Top10:ssä. Uskomatonta.

Muutenkin listasta näkee markkinatilanteen hyvin. Mukana on siis Metallicaa, muuta metallia, aikuisartistien levyjä, pikkuoravaa ja ihan pari hassua hittituotetta. Asia on nyt vain näin: muutos on jo tapahtunut. Levykauppa tulee oikeasti suurimmaksi osaksi häviämään ja seuraavan kahden vuoden aikana nähdään dramaattisia muutoksia studiopalveluissa, levy-yhtiöissä, jakaluportaassa, sekä kivijalkakaupassa. Nyt siis yhtiössä kuin yhtiössä tehdään valintoja tulevaisuuden suunnasta. Tämä ei koske vain pieniä yhtiöitä vaan ihan kaikkia. Myös isoissa yhtiöissä uuteen talenttiin investoimisen aika alkaa olla ohi.

Heimo Hatakan hyvä kolumni musiikkiin liittyen

Heimo Hatakan hyvä kirjoitus M&M:ssä kuvaa alamme haasteita aika napakasti.

Musiikkitalon hinta

Julkisuudessa puidaan paljon "rakenteilla" olevan musiikkitalon toteutuvaa kustannusta. YLE on on ottanut mielestäni täysin järkevän linjan, että he eivät ole valmiita joustamaan enää ylöspäin. Olisi ollut täysin käsittämätöntä jos YLE olisi valmis laittamaan lisää rahoitusta musiikkitaloon samaan aikaan, kun yhtiön talous on kovalla säästökuurilla, Euroovisut takana ja jengiä irtisanotaan yhtiöstä.

Muutenkin tämä korkeakulttuurin pumppaaminen on hämmästyttävää. Kun paraatipaikalle pitää saada fasiliteetit korkeakulttuurin esittämiseen, niin siihen polkaistaan yli sata miljoonaa kuitenkin kohtúullisen kivuttomasti. Näihin verratuna viimeisen parin vuoden musiikkiviennin tukieurot ovat olleet lasten karkkirahoja. Painotan, että en halua olla perinteinen korkeakulttuuri vastaan poulaari -ajattelija, mutta lienee turha odottaa päivää, kun rahaa löytyisi kunnolla johinkin muuhunkin kulttuurin tukemiseen, kuin näihin virallisiin monumentteihin. Edelleen, pieni opintomatka länsinaapuriin ja ero ajattelussa on dramaattinen.

Poko Rekords 30-vee

Epen luotsaama Poko Rekords saavuttaa kuluvana vuonna kunnioitettavan 30 vuoden merkkipaalun. Tässä on nuorella yrittäjällä vielä pitkä matka edessä, jos meinaamme päästä yhtä pitkälle. Juhlan kunniaksi Tampereella on levynkansista koostuva juhlanäyttely, joka saattaa olla hyvinkin visiteeraamisen arvoinen kesän aikana. Onnea Pokolle!

Musiikki & Media -blogi

Lisäsin blogilistaan Musiikki & Median.

The Wrecking Queens Nosturissa

Olemme hiljattain sainanneet loistavan The Wrecking Queensin. Tässä mainio keikkatallenne ja haastattelupätkä Nosturin TakeOff-illasta.

Nightwishin uusi single "vuoti" nettiin

Nightwish pyörittää mediaa hyvin tehdyn suunnitelman mukaan. Uskooko joku, että tämä vuoto on ollut oikeasti vahinko? Linkitetytssä Ylen pop-uutisten jutussa mainitaan jopa tarkat tiedot, koska biisi tulee myyntiin ja minne. Tiedotustyö on usein parasta mainontaa.

EMI ja Warner ne yhteen soppii

EMI on ilmoittanut hyväksyneensä Terra Firma -nimisen sijoitusyhtiön ostotarjouksen EMI:stä. On pakko kommentoida kommentteja, joissa sijoitusyhtiö lähtisi rakentamaan EMI:istä entistä vahvempaa pelaajaa. En usko. Minä uskon, että Terra Firma laittaa EMI:n lopullisesti myyntikuntoon ja myy sen - Warnerille. Se on sijoitusyhtiöiden duunia.

Onko musiikilla väliä musiikkibisneksessä?

CNN.com on julkaissut juuri artikkelin, jossa käsitellään varsinkin naisartistien ulkomusiikillisia vaatimuksia. Kautta aikojen artistit ovat ovat olleet myös seksisymboleja, mutta kyllähän nykymeno on kaikille varmasti selvää. Musiikillinen lahjakkuus ja ainutlaatuisuus on paradoksaalisesti toisarvoista. Se ei ole kokonaan arvotonta, mutta kyllä pop-musiikin kauneusihanne on rajua peliä. Jenkeissä tämä on paljon rajumpaa kuin vaikka meillä, mutta suunta on sama pienessä Suomessakin.

Olen usein miettinyt tätä musiikkiteollisuudenkin luomaa ihmiskuvaa ja nyt varsinkin pienen tytön isänä sitä tulee mietittyä paljon useammin. Joskus tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olenko minäkin osa koneistoa, joka edistää persettä keikuttavan kulttuurin kaikkivoipaisuutta. Onneksi ainakin tähän asti jutut, joissa olen ollut mukana, voi aika hyvillä mielin allekirjoittaa. Tajusin konkreettisesti musiikivideoiden välittämästä maailmankuvasta jotain, kun olin jokin aika sitten katsomassa bändiä nuorisomestassa, jossa DJ soitti ennen yhtyettä. Kun katsoi reuilusti alle kaksikymppisten tyttöjen tanssia, niin se oli aika järkyttävän kaukana siitä, miten tytöt tanssivat 90-luvun alussa, kun olin itse saman ikäinen. Ehkä minä alan olla 32-vuotiaana totaalisen ulkona, mutta olen oikeasti huolissani siitä, miten esim hip-hop -kulttuuri opettaa nuorille pojille ja tytöille käyttäytymisen mallia - ja miten tytöt jumakauta ottavat vapaaehtoisesti itselleen sen "biaatch"-roolin.

Beatles iPod?

Kyllä, kyllä. Kovasti tuntuu olevan "huhua" tästä aiheesta.

Amazon aloittaa kopiosuojaamattoman digimusiikin myynnin

Amazon.com aloittaa oman digitaalisen musiikkikaupan. Tämä on luonnollinen siirto Amazonin valikoimiin ja tätä varmasti onkin jo odotettu. Amazon tulee erottumaan kilpailijoistaan sillä, että sen myymä musiikki on kopiosuojaamatonta. Tällä hetkellä major-yhtiöistä mukana on käsittääkseni vain EMI ja lisäksi Amazon on ehtinyt tehdä sopimukset yli 12 000 itsenäisen yhtiön musiikin myynnistä. Hinnoittelumallia ei ole vielä paljastettu. Käsittämätöntä, että kolme muuta majoria eivät vieläkään ymmärrä tulla mukaan. Haloo, nyt olis aika hypätä jo junaan ja aloittaa toimet myynnin edistämiseksi ja helpottamiseksi.

Rick Rubin Columbia Recordsille

Wohou! Ehkä lähihistorian kovin tuottaja Rick Rubin siirtyy Columbia Recordsin (SonyBMG) leipiin. Rubinin tuottaja-cv on niin häkellyttävä, että siinä ei ole mitään rajaa. Hänen roolinsa Columbialla on vielä hieman hämärän peitossa, mutta eiköhän Rubin keskity tuotantoihin ja A&R -työhön. Kuulemma hän jatkaa tuotantoja myös muille major-yhtiöille, mutta saa nähdä onnistuuko tämä ja tulevatko muut mustasukkaiseksi Rubinin työnantajasta - veikkaan että näin saattaa käydä. Samalla hän tuo American Recordingsin katalogin SonyBMG:n edustukseen. Tähän katalogiin kuuluu muun muassa Johnny Cashin uskomattomat American Recordigns -levytykset. Asiaan liittyvä uutinen täällä.

EU hyväksymässä Universalin ja BMG:n publishing-fuusion

Viime vuoden puolella yksi mielenkiintoisimmista musiikkibisnesuutisista oli Universalin ja BMG:n kustannusyhtiöiden fuusio. Nyt tarvittava byrokratiaviidakko on käyty kohta läpi ja lähteet sanovat, että EU:n lupa fuusioon tulee tämän kuun aikana. Suomessa tämä ei työntekijätasolla ole valtava asia, koska vain Universalilla on olemassa oma työntekijä Suomessa kustannuspuolella. BMG on lopettanut oman konttorin Suomesta parisen vuotta sitten - olen aikanaan itsekin vetänyt BMG:n kustannuspuolta, joten aihe on minulle läheinen.

Katalogien puolella kauppa onkin huomattavasti merkittävämpi ja tämä uusi yhtiö tulee hallinnoimaan hyvin merkittävää teoskatalogia. Kun kauppahinta oli 1,6 miljardia euroa, niin se kertoo, kuinka korkealle kutannusoikeuksien hinnat nousevat; tämä oli siis BMG:n katalogin arvo kaupassa.

Toiminnot tulevat todennäköisesti yhdistymään täälläkin. Seuraan mielenkiinnolla, mikä on edustus tulevana syksynä.

Paul McCartneyn uusi albumi myyntiin myös digitaalisesti

Paul McCartney on tehnyt pienessä mittakaavassa historiallisen liikkeen, kun hänen uusi sooloalbuminsa tulee myyntiin myös ykkösinä ja nollina. McCartney on nykyään Starbucksin labelin artisti ja yhtiö tulee tekemään albumin tiimoilta digitaalista markkinointia laajasti. Julkaisu herättää paljon mielenkiintoa, koska se myös ennakoi sitä, että Sir McCartney ja muut Beatlesien oikeuksienomistajat saattavat olla menossa kohti digitaalista maailmaa.

Beatles-repertoaari ei edelleenkään ole saatavissa digitaalisina versioina (ainakaan laillisesti) ja siihen suurimpana syynä lienee ollut Apple-levymerkin kiistat sen toisen Applen kanssa. Eiköhän McCartneykin hiljalleen taivu siihen, että on järkevmpää antaa ihmisten ostaa Beatlesia myös verkossa. Toisaalta tämä saattaa olla kaikkien aikojen digitaalisen markkinoinnin kovin veto: annetaan maailman odottaa tarpeeksi kauan ja juuri sitä bändiä, joka on ehkä kaikkien aikojen "ultimate" populaarikulttuurin historiassa. Ja sitten, kun materiaali tulee saataville, niin se dominoi jonkun aikaa totaalisesti markkinat.

Life at the label & beyond

Samassa liemessä ollaan yhtiökumppanin kanssa. Tommin blogi viereisellä linkkilistalla.

Digitaalisen musiikin myynti ohittaa CD:t vuonna 2011

Näin ainakin ennustaa Berg Insight -niminen tutkimusyhtiö. Silicon Republicin koko uutinen aiheesta tässä.

Barbie-nukesta MP3-soitin

Yksi maailman suurimmista leluvalmistajista Mattel lanseraa Barbie-nuken, joka on tarkoitettu internet-sukupolven tytöille. Tulossa on nimittän nukke, joka on itse asiassa MP3 -soitin. Nuken omistaja voi samalla viedä lelunsa online-maailmaan barbiegirls.com -palvelussa, jossa nukkea voi myös kustomoida, rakentaa oman huoneen ja tietenkin ostaa vaatteita ja kaikkea krääsää nukelle. Tarkoituksena on tehdä SecondLifen kaltainen nukkemaailma, jossa tytöt voivat myös tavata kavereitaan ym ym.

Musiikki on yhä useammin mukana erilaisten tuotteiden lanseerauksessa ja musiikilla personoidutaan yhä vahvemmin. Tässä on myös musiikkibisneksen kannalta paljon uusia mahdollisuuksia. Odotan innolla, kun oma tyttäreni alkaa olla siinä iässä, että hän alkaa ottaa haltuun tämäntyyppisiä palveluja. Ammattimielessä sitä on erittäin mielenkiintoista seurata, isänä tietty odotan jännityksellä sitä tulevaa rahanmenoa ja huolta netin käytön seuraamisesta. Toisaalta rahanmenon suhteen isäkin taitaa olla aika toivoton tapaus; kaikki viihdehärvelit ovat äärimmäisen kiinnostavia ja jos tyttö haluaa soittimia, niin isä saattaa olla puhuttavissa ympäri...

Barbie-soitin -uutinen täällä.

Bändi & Brändi

Tästä aiheesta on puhuttu paljon ja monille varmaan nousee näppylöitä koko otsikosta. Pohtia kuitenkin kannattaa. Tommin hyvää pohdintaa täällä.

Nyt se alkaa.

Kuulin eilen Suomen äänitemarkkinoiden tilastolukuja maaliskuulta ja näin yrittäjänä niistä ei voi olla muuta kuin aika shokissa. Äänitemarkkinat tulivat viime kuussa edelliseen vuoteen verrattuna noin 27% alaspäin. Maaliskuun lukuja ei ole raportoitu vielä ÄKT:n sivulla, mutta eiköhän viralliset tiedot sinne pian tule. Nyt siis olemme tulleet siihen pisteeseen, jossa esim Tanska ja Ruotsi ovat olleet muutamia vuosia sitten. Kun kokonaismarkkinasta häviää lähes kolmannes, niin se on rajua, todella rajua. Helmikuussa markkinalasku oli kappalemyynnissä 15,3% ja euromääräisesti 16,2%. Kun maaliskuun lasku on vielä kovempaa, niin vakavaksi vetää.

Ei tämä kuitenkaan puun takaa tullut. Merkit ovat olleet ilmassa jo vuosia. Nyt on vaan totaalisesti pyrittävä miettimään toiminnan logiikka uudelleen. Toimepiteitä on tehty ainakin meillä jo jonkin aikaa. Keskittyminen talenttiin, ajan antaminen ja kokonaisvaltainen liiketoiminnan hallinta talentin ympärillä ovat ainoat mahdollisuudet selviytyä. Uudet tilastot olivat siinä mielessä merkittäviä, että en ainakaan itse muista näin dramaattista pudostusta olleen koskaan. Tämä varmasti toimii monelle myös viimeisenä herätyksen signaalina. Nyt näyttää myös siltä, että edes kotimainen repertoaari ei jaksa pitää markkinoita stabiilina; tämä on ollut aina Suomen suurin vahvuus, mutta ilmeisesti sielläkin dropataan aika pahasti. Perhana, ei ole helppoa, mutta täytyy vain uskoa omaan tekemiseen. Ei ole muita mahdollisuuksia. Onneksi usko ei ole vielä mennyt :-)

Gerd Leonhardin blogi

Kimmo Pekarille kiitokset kommenteista sekä hyvästä muistutuksesta Gerd Leonhardin blogiin. Siellä enemmän kuin kattavasti musiikkiin liittyvää aineistoa ja keskustelua. Gerd oli puhumassa viime vuoden Musiikki&Media -tapahtumassa ja taisi vaikuttaa aika monen alalla olevan ajatuksiin bisneksestä.

Saitilla on mm. linkki "Before The Music Dies" -nimiseen elokuvaan, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta!

Levymyynti laskee USA:ssa

Kovin ovat alavireisiä nämä levyteollisuuden uutiset. Levymyynti senkun laskee USA:ssa - se nyt tuskin kenellekään mikään uutinen enää onkaan. Suunta on sama kaikkialla.

Sen sijaan tuossa pop-uutisten lyhyessä jutussa mainittu musiikkibisneksen antama selitys laskulle on jotenkin pelottava. Myynnin lasku johtuu kuulemma piratismista. Uutisessa ei mainita lähteitä ollenkaan, mutta kun juttu on Ylen uutisissa, niin kai siellä joku toimittaja on harjoittanut journalistista työtä.

Levyjen myynnin laskun syynä ei ole pelkkä piratismi. Se on yksi osa osa totuutta, mutta musiikkiteollisuus on itse ihan yhtä suuressa roolissa tässä laskevassa trendissä. Yhä kiihtyvä tarjonnan määrä ja äärettömän nopea hittikiertokulku tekee vaan tehtäväänsä, ei tässä sen kummemasta ole kyse.

Musiikin kuuntelu, seuraaminen ja käyttö on puolestaan koko ajan kasvamassa. Musiikki siis voi hyvin, bisnes niin ja näin. Minusta se on helvetin kiehtova tilanne. Meillä on kuitenkin mahdollisuus reagoida muutokseen.

Musiikki on aika hieno duuni!

Sain viikonloppuna mailiin kaksi biisiä uutta Stellaa. En kerro niistä vielä sen enempää, mutta kuuntelemisen jälkeen oli vahvasti sellainen tunne, että "tämä on se syy, miksi haluan tehdä tätä työtä". Siitä kannattaa päätellä jotain.

Kultalevyrajat Suomessa

Tuntuu siltä, että keskustelu kultalevyrajoista nousee Suomessa aina säännöllisin väliajoin esiin. Nyt oli mennyt pitkään ilman aihetta, mutta Ylen popuutiset on kaivanut kultarajat naftaliinista pinnalle.

Suomen virallisen listan kokoajan Jake Nymanin mielestä kultaraja - 15 000 kpl - on Suomessa liian helposti saavutettavissa ja kun liian moni artisti saavuttaa kultamyynnin, niin kyseisen plakaatin arvostus laskee. Olen itse ajatuksesta ihan samaa mieltä; liian moni kultalevy varmasti nakertaa arvoa. Se, että raja saavutettaisiin liian helposti on puolestaan aivan uskomatonta puhetta. Asia on aivan päinvastoin. Kultarajaa ei todellakaan saavuteta ihan noin vain. Varsinkin, jos artisti ei tule ison yhtiön tai laulukilpailun kautta, niin kultaraja on päinvastoin aivan mielettömän työn, tuskan ja tuurinkin takana. Eikä isokaan yhtiö todellakaan mikään tae isoon myyntiin ole. Media on nykyään hyvin selektiivinen, isoihin ketjuihin saa hädin tuskin levyjä myyntiin, jos kyse ei ole suorasta Top40 -tuotteesta. Kyse on siitä, miten sinne Top-kerhoon päästään.

Viimeisten vuosien aikana Suomessa on kultarajaan yltävien julkaisujen määrä laskenut vakaasti, samaan aikaan, kun itse levyjen julkaisumäärä nousee. ÄKT:n sivujen kautta pääsee esimerkiksi tutkimaan tilastotietoa viimeisten vuosien myydyimmistä äänitteistä. Tilastoissa on otettu huomioon kultarajan ylittäneet tuotteet ja se lista kertoo paljon. Kultamyyjät (artistit) senkuin vähenevät ja puolestaan konseptilevyt tuntuvat olevan niitä, joita voidaan myydä todella paljon. Näillä konseptilevyillä tarkoitan Pikkuoravan, Smurffien, The Ratzzien ja vaikka Synkkien laulujen maa -kaltaisia levyjä.

Mistä sitten johtuu, että illuusio liian alhaisesta kultarajasta on olemassa? Yksi syy voi hyvinkin olla levy-yhtiöiden yleinen tiedostuspolitiikka, joka mielestäni on todella typerää ja itse tiedostutoiminnan uskottavuutta syövää. Yhtiöistä mielellään toitotetaan medialle, miten moni juttu myy kultaa, vaikka todellisuudessa kultarajaan saattaa olla vielä parikin tuhatta levyä matkaa. Lisäksi on hölmöä tiedottaa, jonkun levyn myyvän ennakkoon kultaa. Kuluttajat eivät ole koskaan ymmärtäneet, mitä tämä tarkoittaa. Kun jälleenmyyjät tilaavat levyä sisään liikkeisiin, niin sillä voidaan ylittää jo 15 000 levyä, vaikka yhytään levyä ei olisi myyty tiskin yli. Surullinen esimerkki oli popstars-bändi Indx, joka sai platinaa, vaikka floppasi aivan totaalisesti. Kun media ja jälleenmyyntiketju ns. käsittelevät pientä osaa artisteista isommin, niin niille usein käy myös myynnillisesti hyvin - ja tätä luonnollisesti taas ruoditaan lisää julkisuudessa. Tämän syklin ulkopuolella on uskomattoman paljon hienoja, lahjakkaita artisteja, jotka saavat tehdä aika kovaa ja pitkään duunia, että kultalevyjä ripustellaan seinille. Tai myydään ylipäänsä mitään.

Vertailun vuoksi. Ruotsi laski juuri kultarajaa 20 000 myytyyn levyyn, vaikka markkina on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Moneen muuhunkin maahan verrattuna Suomessa on todella haastavaa myydä kultaa. En tosin toivo, että rajaa täällä laskettaisiinkaan, mutta minusta tämä alkanut keskustelu kannattaa lopettaa nopeasti.

EMI aloittaa kopiosuojaamattoman digimyynnin

Ensin pahoittelut siitä, että blogi on ollut bloggaamatta liian kauan. Selityksiä: ensin tosi kova a-virus ja aivan poissa pelistä, sitten kone huollossa kolme viikkoa ja duunipäivän tiimellyksessä on vaikea löytää aikaa jne jne.

Tämän päivän Hesari uutisoi, että EMI aloittaa ensimmäisenä isoista levy-yhtiöistä kopiosuojaamattoman digitaalisen myynnin. Tämä ennakoi varmasti laajempaakin kehitystä ja kieltämättä paine tähän suuntaan on kova. Yleisesti on kyllä tunnustettu se, että suojukset eivät tee muuta kuin heikennä ostokokemusta ja aiheuta ongelmia jatkossa.

Samalla haluan kuitenkin esittää oman vaatimattoman mielipiteeni siitä, että laitevalmistajien puolella on iät ja ajat kehitetty erilaisia formaatteja, pidetty niistä kiinni ja koitettu saada se oman formaatti standardiksi. Olisi yleisen edun kannalta toivottavaa, että formaattien harmonisointiin pyrittäisiin laajemminkin. Tämä saattaa tosin olla olla liian iso unelma, mutta kuitenkin. Se on yksinkertaisesti turhauttavaa, että siällön täytyy olla aina vapaasti levitetävissä ja kaikilla muilla sisällön lähellä olevilla tahoilla on oikeus määritellä ehtoja.

Kaikesta huolimatta kopiosuojauksen poistuminen on minusta hyvä asia. Levyissä kopiosuojaus oli pelkkä farssi. Musiikin myynnissä on vihdoin aika keskittyä palvelun ja ostokokemuksen parantamiseen. Sitä kautta on tehtävissä myös hyvää liiketoimintaa.

Intona Major Labelista

Sainasimme eilen Major Label -nimisen bändin aika pitkän väännön ja miettimisen jälkeen. Minä olen tosi innoissani, kun pääsemme tekemään levyä heidän kanssaan; nämä pojat tulevat tekemään todella tiukkaa musiikkia ja uskoisin, että meillä on nyt myös mahdollisuus saada aika hyviä juttuja tapahtumaan ulkomailla. Lisäksi bändin nimi on loistava :-)
Siisti fiilis! Tästä Major Labelin MySpaceen.

CBS Records aloittaa uudelleen

Tämä uutinen on julkaistu Billboardissa jo ennen vuodenvaihdetta, mutta satuin huomaamaan sen vasta nyt. Anyway, innostuin todella paljon CBS Recordsin uudelleenlanseeraamisesta, nimitäin lafka on ollut ehdottomasti yksi merkittävimmistä kirjainyhdistelmistä musiikkibisneksen historiassa. Tarunhohtoinen oli myös CBS:n 80-90 -lukujen pomo Walter Yetnikoff, joka oli varmasti suurempi tähti kuin suurin osa artisteistaan. Yetnikoff rakasti naisia ja menestystä ja vihasi Warner Brothersia. Yetnikoffin edesottamuksista on julkaistu mm. mainio Howling At The Moon -kirja.

Tuohon aikaan levybisnes oli vielä levybisnestä. Nyt ajat ovat muuttuneet ja myös uusi CBS tulee tekemään liiketoimintaa mielenkiintoisella strategialla. Se keskittyy ennenkaikkea CBS-television hyödyntämiseen musiikin myynnissä, biisien sijoitteluun TV-ohjelmiin ja digitaaliseen myyntiin. Mielenkiintoinen idea on kattaa tuotantojen kulut jo suoraan synkronointien tekijänoikeuskorvauksilla ennenkuin yhtään varsinaista kappaletta tarvitsee myydä. Nerokas ajatus. Harmi, että Elementsillä ei ole vielä omaa valtavan suurta TV- networkia, jonka kautta pyörittää kivaa bisnestä.

MySpace poistamassa tekijänoikeuden alla olevat videot?

Uusien uutisten mukaan MySpace on ottamassa käyttöön filtterisysteemiä, joka pystyisi estämään tekijänoikeuksien suojaamien musiikkivideoiden uploadaamisen palveluun. Ilmeisesti tekniikka pystyisi estämään myös sen, että jo keraan estettyä materiaalia ei pystyisi lataamaan MySpaceen enää uusiltakaan käyttäjätileiltä - jos video on siis kerran tunnistettu ja hyllytetty.

Tämä on mielenkiintoinen uutinen siinä mielessä, että täydessä toimivuudessaan se saattaa vaikuttaa paljonkin siihen, miten koko MySpace tulee jatkossa kehittymään minkä tahansa musiikin esittely- ja tutustumistilana. Samalla aihe on esim meidänkaltaisen pienen musiikkifirman kannalta äärimmäisen paradoksaalinen. Meidän videot ovat toki termin "copyrighted" alla ja tottakai meille on tärkeää, että voimme näyttää videoita myös MySpacessa. Samalla on on mielivaltaista, että nykyisin News Corpin omistama MySpace tahkoaa hulluja voittoja sillä materiaalilla, jota kaikki palveluun antavat ilmaiseksi. Tällä hetkellä pitäisin tosin erittäin valitttavana, jos meidän pitäisi vetää vaikkapa videot pois MySpacesta.

Universal on tehnyt jälleen sen vedon, minkä iso yhtiöt osaavat - haastettaan koko roska oikeuteen. Toimenpiteen pohjalla on juuri tämä kysymys siitä, että Universal ei halua News Corpin repivän rahaa heidän materiaalillaan, joka ei tuo Universalille SUORAA korvausta. Minä ymmärrän sen. Toisaalta korvaus saattaa tulla hyvin monenlaisia reittejä pitkin myös Universalille, vaikka materiaali olisikin saatavilla MySpacessa. Tämä on äärettömän monisyinen kysymys.

Bottomline: nyt on jo ihan selvästi nähtävissä koko MySpacen kaatuvan ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa. Riitoja alkaa olla todella laajasti, filtterit alkavat kohta vaikeuttaa palvelun toimivuutta entisestään ja kaikki hakevat hysteerisesti frendejä ja kuuntelumääriä. Koko MySpacen jutun nerokkuus unohtuu pikkuhiljaa, kun rahaa ja ihmisiä alkaa olla yksinkertaisesti olla liikaa jutussa mukana. Tämä on nyt ehkä turhankin pessimistinen kuva, mutta ennusmerkit näyttävät siltä, että ei välttämättä niin kaukaisessa tulevaisuudessa syntyy taas hyvältä pohjalta ponnistavia tapoja levittää musiikin ilosanomaa.

Latauslista alkaa

Here we go. Suomessakin alkaa vihdoin virallinen latauslista, jonka minä noteeraan heti kättelyssä paljon tärkeämmäksi kuin vielä henkiinjätetyn sinkkulistan. En ymmärrä, miksi sinkkulistaa vielä pidetään olemassa kun nämä formaatit olisi kerralla kannattanut yhdistää. Se lienee kai tarkoituskin, mutta silti; sinkkuja ei fyysisinä versioina kukaan osta. Me emme ole esim edes julkaiseet sinkkuja enää pitkään aikaan. Itse asiassa latauslistakin on lähitulevaisuudessa katoavaa kansanperinnettä; kunhan hetki menee tottuessa siihen, että musiikin digitaalinen myynti on ihan tavallista myyntiä, niin tämä tulee muokkautumaan yhdeksi musiikin myyntilistaksi - niinkuin pitääkin.

Nyt Briteissä on nähty ensimmäiset artistit, jotka ovat nousseet sinkkulistalle ilman levydiilejä. Englannissahan singlelista on yhdistetty download- ja fyysisten sinkkujen myyntilista. Nämä artistit tulevat kuitenkin olemaan todennäköisesti poikkeuksia ja jos bändi on listoilla ja myy, niin kyllä artisti jollekin yhtiölle varmasti päätyy. Yhteistyö musiikkiyhtiön kanssa on artistillekin järkevää, koska harva pystyy hoitamaan koko pakettia yksin - lisäksi toimiminen täysin yksin ei todellakaan ole aina artistille järkevin mahdollinen skenaario.

Shiny Toy Guns, Amy Winehouse & Mika

Hiukan taas aikaa päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituskerrasta. Kun firman pyörittämisen ohella koittaa pyörittää perhettä, opiskella tutkintoa, juosta aktiivisesti ja soittaa pianoa, niin bloggaaminen tuppaa välillä jäämään jumiin pinon pohjalle. Anyway, ajatellin laittaa muutaman vinkin uusista artisteista, joihin on ollut ilo tutustua viimeaikoina.

Osallistuin hiljattain Ranskassa järjestettäviin Midem-messuihin ja pääsin siellä näkemään livenä kaksi erinomaisessa nosteessa olevaa artistia: Shiny Toy Gunsin ja Amy Winehousen. Amysta hehkuttavat jo lähes kaikki, mutta livenä hänen karismansa on aivan ainutlaatuista. Uskomaton talentti, joita harvoin tulee vastaan. Jos nyt jotain negatiivista pitää hakemalla hakea, niin kokonaisuudessaan Winehousen biisimateriaali on aavistuksen tasapaksua, mutta sen annan anteeksi.

Jos puolestaan pidät esim Depeche Modesta tai Killersistä, niin pidät aivan varmasti Shiny Toy Gunsista. Bändi on kotoisin jenkeistä, mutta ei kuulosta pätkääkään siltä. Loistavia biisejä, mielenkiintoinen soundi ja todella energinen meininki lavalla. Ostin levyn samantien Amazonista josta sen muuten saa alle 10 dollarilla. Bändi julkaistaan keväällä Euroopassakin Universalin kautta, mutta tässä jälleen isoille yhtiöille hyvä syy unohtaa territory-ajattelu. MySpacen aikana on aivan turhaa holdata julkaisuja eri maantieteellisillä alueilla. Jos löydän bändin ja ihastun siihen, niin en todellakaan aio jäädä odottelemaan moneksi kuukaudeksi Suomen julkaisua.

Ehdottomasti kannattaa tsekata myös brittiläinen Mika, joka on hyvä esimerkki loistavasti tehdystä pastissista useita eri tyylejä. Uusi sinkku Relax on kuin sekoitus Cutting Crewta, Daft Punkia ja Bee Geesiä.

Vuosi 2007 musiikkibisneksessä

Tuore Billboard-lehti on koostanut enemmän kuin mielenkiintoisen kattauksen musiikkibisneksen vuoteen 2007. Juttuja kahlatessa vierähtää helposti parikin tuntia, mutta jos musiikkiin liittyvästä bisneksestä on väääkään kiinnostunut, niin artikkelit antavat paljon ajattelemisen aihetta.

Artikkeleissa käsitellään muun muassa:
-Miten DRM (Digital Rights Management) on väistämättä jäämässä pois. Olen itsekin jonkun aikaa lukeutunut tähän leiriin, joka ei nää usko DRM:stä ainakaan rajoittavana tekniikkana olevan mitään hyötyä. Musiikkin toistovälineitä ja mahdollisuuksia alkaa olla jo niin monenlaisia, että formattien harmonisointi ja yhteensopivuus on kaikkein suurin kysymys.

-Miten musiikkia kuluttavista ihmististä ja P2P -verkkojen käyttäjistä voitaisiin tehdä musiikin uusia myyjiä? Kiehtova ajatus, jokainen voi olla jälleenmyyjä.

-Mitkä ovat uusia verkkoilmöitä alkaneena vuonna?

-Mitä isoja muutia musiikkibisneksessä tullaan kuulemaan tänä vuonna?

-Auoteollisuus on tuomassa vihdoin markkinoille malleja, joissa musiikkisoittimien yhteensopivuutta on jo ajateltu. Muutamilla valmistajilla alkaa olla jo oikeasti järkevän oloisia tapoja toistaa musiikkia autossa - muutakin kuin ankea plugi jossain hanskalokerossa järkyttävän hankalassa paikassa.

Hyvää uutta vuotta!