Kokemus vai nuoruus?

Kelly Clarkson peruu hieman kommenttejaan Clive Davisista. Aika näyttää, kumpi oli Clarksonin albumin suhteen oikeassa, Clive Davis vai Kelly Clarkson itse. Veikkaan, että Davis...

Varsin mielenkiintoinen haastattelu

Andrew Dubberin hyviä kommentteja on-line (ja hiukan myös off-line) -musiikin markkinointiin liittyviin kysymyksiin.

Hatunnosto Wide Screen Modelle

Wide Screen Mode on ihan loistava esimerkki siitä, miten bändin pitää nykypäivänä toimia. Olen törmännyt tähän bändiin moneenkin otteeseen ja sitä on myös tarjottu meille edustukseen. He ovat tehneet erittäin määrätietoista duunia verkkossa jo hyvin pitkään ja täytyy myöntää, että bändin työ alkaa käymään kouluesimerkiksi siitä, miten itse tehty promootio ja verkottuminen voivat myös viedä asioita eteenpäin.

Wide Screen Modessa on vielä hyvin kiehtova ristiriita on-line -menestyksen ja perinteisempien markkinoiden hiljaisuuden välillä. Heillä ei juuri ole vielä keikkoja ja suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole bändistä kuullut. MySpace -kaveruudet ovat "vain" numeraalisia faktoja ja itse en halua enää kohkata vain kavereiden määrästä, ne ovat liian helposti manipuloitavissa olevia juttuja. Lisäksi download-listan kärkeen päätyminen näin heinäkuussa on sekin vielä juttu, josta en mene sekaisin.

MUTTA, bändin sinkku on nyt lisätty esim YleX:ille ja Radio Rockiin ja siinä on paljon vaikutusta juuri netissä tehdyllä promootiolla sekä sillä, että luvut MySpacessa ovat vaikuttavia. Kaikki meistä olemme taipuvaisia uskomaan numeroihin ja perustella sillä omaa tunnetta ja varsinkin radiossa tällä on merkitystä. Wide Screen Mode ei olisi päässyt soittoon ilman näitä numeroita; olen itsekin sortunut siihen, että koitan perustella radiolle sitä, että biisi on vain niin hyvä. Se ei ole tärkein asia - niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Jos kymmenet tuhannet ihmiset ovat kiinnostuneet, niin perinteisen median portinvartijtkin voivat herätä. Ihan älyttömän hyvä oppitunti meille monelle, jotka tekevät töitä miten tahansa musiikin parissa. Täytyy vaan uskoa itse omaan juttuun ja tehtä töitä itse.

Nyt seuraan erittäin suurella mielenkiinnolla, että pystyykö bändi lunastamaan verkkomenestyksen myös "ihan oikeasti" - ja kaikesta huolimatta pidän mielessä Ron Fairin (Geffenin A&R -pomo) hyvän puheen tammikuussa Midemissä; kun hänelle perustellaan bändiä valtavilla latausluvuilla, niin hän sanoo:"play me the song".

Tämä ei voi olla totta...

IT-viikko uutisoi hämmentävästä oikeuskanteesta, jonka tausta on seuraava; Universal on pyytänyt YouTubea poistamaan videopätkän, jossa pikkupoika tanssii radiosta soivan Princen biisin tahtiin. YouTube poisti videon, mutta nyt pojan äiti on haastanut Electronic Frontier Foundationin kanssa Universalin. Minä niin toivon, että tämä olisi jotain kesäpilaa koko juttu. Jos ei ole, niin aika kuumottavaa, jos Universalilla on aikaa tällaiseen metsätämiseen.

YouTubessa joku kommentoi loistavasti, että hänellä oli juuri aikomus mennä ostamaan Princen levy, jolla tuo biisi on, mutta nyt hänen ei tarvitse, kun hän kuulee biisiä videoklipiltä :-)

Jos pidät Keanesta, niin The Ghosts saattaapi olla mieleen.

Minä olen kovasti tyksätynyt The Ghostsin "The World Is Outside" -biisiin.

Case Bloodpit

Bloodpit ilmoitti muutama päivä sitten peruvansa muutamia keikkoja "sairastapauksen" vuoksi. Nyt sitten tuli tietoa, että tilanne onkin ollut aivan järjettömän paha. En ole itse aktiivisesti seurannut bändiä, joten minulle uutinen vakavista ongelmista tuli aivan yllätyksenä. Erittäin ikävää paitsi asianosaisille, mutta myös yhteistyökumppaneille. Toivottavasti Bloodpit saa pakkansa kuntoon.

The Long Tail

Lisää kirjasuosituksia: Chris Andersonin Long Tail kolahti hiljattain postiluukusta ja on jälleen suositeltavaa lukemista, joka herättää ajatuksia. Kirjasta on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta en liene kuitenkaan aivan viimeinen, joka sen on herännyt hankkimaan :-)

Brittiparlamentti ei tue äänitteiden suoja-ajan pidentämistä

Englannin parlamentti on tehnyt merkittävän päätöksen, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti äänitteiden suoja-ajan pidentämistä koskevan lobbauksen tulevaisuuteen. Englannissa ääniteala on ajanut voimakkaasti sitä, että master-tallenteiden suoja-aikaa pidennettäisiin 50 vuodesta äänitteen julkaisusta 70 vuoteen. Nyt tämä kampanja sai pahasti vastaista puhuria, vaikka ei lienekään mikään aivan lopullinen piste keskustelulle. Englannissa aihe on herkkä, koska siellä alkaa lähiaikoina moni erittäin merkittävä tallenne saavuttaa suoja-ajan rajat ja tämän jälkeen masterit olisivat vapaasti käytettävissä.

Teosten puolellahan tekijänoikeudellinen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta eli täysin erilainen systeemi kuin tallenteissa.

Billboardin uutinen Brittien tilanteesta täällä.

20 Things You Must Know About Music Online

Luin juuri läpi Andrew Dubberin kirjan, jossa hän käsittelee selkeästi ja kiinnostavasti musiikkin on-line -markkinointiin liittyviä kysymyksiä. Paketti on ladattavissa ilmaiseksi PDF-versiona ja kyllä siitä kehtaa suositella näin kesälukemikseksikin.

Case Prince

Tämä ei ole enää uutisena niin kovin hot, mutta törmäsin tähän pienen lomailun jälkeen ja keissinä Princen uusimman albumin julkaisu Englannissa on äärettömän mielenkiintoinen. Pähkinänkuoressa tästä on kysymys: Prince ja hänen managementinsa ovat tehneet Mail On Sunday -nimisen lehden kanssa diilin siitä, että Princen uusin albumi jaetaan noin kolmen miljoonan kappaleen painoksena Mail On Sundayn kylkiäisenä. Toimenpide on kuohuttanut luonnollisesti varsinkin retail-puolta ja tottakai myös levy-yhtiötä (SONY BMG) , joka lopulta päätti olla julkaisematta koko levyä Englannissa. Ensinnäkin levykauppiaat raivostuivat siitä, että levy on jaossa "ilmeiseksi" jo reilusti ennen varsinaista kaupallista julkaisua ja kauppiaat päättivät, että levy ei tule hyllyihin ollenkaan. Sittemmin HMV otti kuitenkin Mail On Sundayn myyntiin liikkeisiinsä ja sitä kautta siis myös Princen levyn. Paradoksaalista, koska juuri HMV oli ehkä kovimmin kritisoimassa lehtiprojektia.

En ole vielä törmännyt tietoon, jossa olisi annettu osviittaa siitä, paljonko lehti on maksanut Princelle oikeudesta kylkiäiseen. Varmasti sen verran hyvin, että Prince halusi haistattaa pitkät perinteiselle tavalle julkaista musiikkia. Hänelle oli kuulemma kaikkein tärkeintä saada albumi suurelle joukolle kuuntelijoita. Sen hän tekikin ja sai lisäksi aikamoisen ilmaisen markkinointikampanjan julkisuuden kautta. Tuskin olisi Prince enää myynyt Briteissä miljoonia levyä.

Tästä onkin hyvä aloittaa keskustelu siitä, mikä yleensä on oikea tapa julkaista musiikkia ja kuka siihen on oikeutettu. Monet artistit tulevat tulevaisuudessa menemään kohti omaa yritystoimintaa ja se tulee vaikuttaamaan myös levy-yhtiön rooliin merkittävästi. Muutos on käynnissä jo nyt, mutta tämä trendi tulee voimistumaan. Kun levy-yhtiön vahvuus on perinteisesti ollut juuri jakelussa ja markkinointimuskelissa, niin Princen esimerkki antaa esimakua siitä, että albumit ja tallennettu musiikki saattaakin olla vain promootioväline artistin fanittamiseen. Tallannetu musiikki voi maksaa, mutta se maksun logiikka voi olla ihan toista kuin totutusti.