Joulutunnelmia ja Lännen Jukkaa

Joulu on meikäläiselle mieluinen ajanjakso vuodesta. Tykkään tästä rauhoittumisen teemasta, vaikka oikeassa elämässä rauhoittuminen jää kieltämättä teennäiseksi. Ensin höösätään aattoon asti ja heti tapaninpäivänä alkaa jo arki kummitella mielessä. Kaikesta huolimatta muutamakin päivä irroittautumista tekee todella hyvää.

Aikaisemmin en ole joulukuusesta juurikaan perustanut, mutta lasten myötä on hyvä alkaa toteuttamaan perinteitä. Mukavaahan se kuusenhaku ja ennenkaikkea koristelu yhdessä tyttären kanssa oli. Mona iloitsee riemuissaan, joka kerta, kun sytytämme aamulla kuusen valot ja ylistää kuusen kauneutta. Esteetikko jo parivuotiaana.

Kun edellisessä postissa tuli haukuttua Pokon Suomirokki-lautapeliä, niin laitetaan nyt sitten ylistystä saman firman suuntaan. Ihan ehdoton levy viimeaikoina meidän perheessä on ollut J. Karjalaisen "Lännen Jukka". Kuuntelin muutaman kerran, ennenkuin kolahti kunnolla. Aivan uskomaton levy ja konsepti. On hienoa seurata sitä, kun arvostettu taitelija luo koko ajan jotain uutta ja tekee sen niin hienosti. Moni tuntuu sortuvan tekotaiteellisuuksiin, mutta Lännen Jukassa on rehellinen meininki ja useita kerroksia. On hienoa myös nähdä, että yksinkertainen äänitys ilman sen kummempaa pro-tools -kikkailua ja kaiken hiomista toimii näin loistavasti. Lisäksi suosittelen kaikille pinten lasten vanhemmille, kun Titi-Nallet alkavat ajaa hermoromahdukseen. Meillä ainakin diggailtiin useammassa polvessa. Tosin, digitaalisena levyä ei kannata ostaa, koska kansipaketti ja tarinat ovat lähes puolet kokemusta.

Olen ollut kohtuullisen hyvin seuraamatta musakuvioita koko ajan. Elementsin MySpacea on tullut seurailtua, mutta muuten olen koittanut olla koko ajan selaamatta musiikkisaitteja. Levysoittimessa on kulunut Karjalaisen lisäksi mm. PMMP:n uusin, Killers ja Take That, joka on ihan asillinen pop-levy.

By the way; Brittien X-Factor -ohjelman voittaja meni siellä suoraan listaykköseksi samalla biisillä, jota Kelly Clarkson (American Idol -voittaja) lauloi oman voittonsa aikaan. Biisin säveltäjän ja sanoittajan kannalta aika asiallinen järjestely. Niin, tämän verran tuli seurattua :-)

Suomirock Trivia -peli petti odotukset

Ostin hiljattain illanviettoa varten Suomirock Trivia -lautapelin, jota olen pitänyt erittäin siistinä tuoteideana. Musiikkifirmojen kannattaisi jatkossakin miettiä hyviä ja luovia tuoteideoita, jotka laajentavat meidän repertoaariamme.

Idea pelissä on siis mitä mainoin, mutta valitettavasti itse peli on selkeä pettymys. Kysymykset, ääninäytteet ja videoklipit tuntuivat kovasta painottuvan pelin julkaisseen Pokon katalogiin. Varsinkin, kun peliseurueessamme suurin osa oli naisia jotka eivät harrasta rock-tietovisoja intohimoisesti, niin suurin osa porukasta oli aivan kypsiä koko peliin. Tosin en itsekään ollut kovin innoissani siitä, että pelin kysymykset oli ammennettu todella pienestä lähdemateriaalista. Ikävää, mutta en todellakaan kokenut saavani rahalle vastinetta...ehkä jatkossa pelataan äijäporukalla.

Radioluvat ennallaan

KHO:n päätös radiolupakierrokseen liittyvistä valituksista julkistettiin tänään. Ei mitään yllättävää. Sen sijaan M&M kirjoittaa samassa uutisessa mielenkiintoisia spekulaatioita siitä, miten esim NRJ harkitsee huhujen mukaan vetäytymistä Suomen markkinoilta. MTV Media / Nova voisi puolestaan olla kiinnostunut ostamaan; tosin toimilupien lyhyt kesto vaikeuttaa pelisiirtoja. Kaupallista radiota ei yleensä viedä voitolliseksi ihan lyhyessä ajassa. NRJ on vetäytynyt jo aikoja sitten esim Tanskasta ja Ruotsissakin asemien määrää on vähennetty.

J-Rockia Tavastialla

Hesarin NYT-liite kirjoittaa tänään musiikkipalstallaan japanilaisbändistä, joka veti Tavastian täyteen. Kiihkeimät fanit olivat odottaneet klubin edessä pari päivää varmistaakseen eturivin paikat. Merimaakaan ei ollut vastaavaa nähnyt. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että minullekin tuli tämä bändi ihan puun takaa. Keväällä kävin Tokiossa työmatkalla (tsekkaa viereinen kuva) ja siellä sain hieman oppia japanilaiseen pop-kulttuuriiin ja onhan ilmiö ollut nähtävissä täälläkin, mutta että täysi Tavastia - se on kova juttu monelle kotimaisellekin bändille!

Tämän täytyy olla todellista fanittamista, sillä Tavastia ei nyt niin iso paikka ole, että siellä ei kertakaikkiaan soittavaa bändiä näkisi. Nytin juttu on muutenkin jälleen kerran hyvä osoitus siitä, miten pirstaloituihin alakulttuureihin populaarikulttuuri hajoaa. On ihan oikeutettuakin heittää kritiikkiä esim levy-yhtiöiden suuntaan sitä, miten musiikkituotannossa ei osata reagoida uusiin ilmiöihin. On kuitenkin aivan äärettömän hankalaa koittaa omaksua kaikkia tyylisuuntia ja lähteä kaikilla alueilla operoimaan - varsinkaan niin, että pystyisi tuomaan markkinoille juttuja siinä vaiheessa, kun markkinoille pitää tulla. Nyt jos alkaisin äkkiä haalia japanin kulttuurista ammentavaa bändiä, niin olisin todennäköisesti auttamattoman myöhässä. On radikaalia ajatella, että jo kolmekymppisenä alkaa olla aikamoista kilpajuoksua koittaa seurata vaikkapa nuorisokulttuurissa tapahtuvia muutoksia. Tahti on mieletön, vaihtoehtoja on vähintään yhtä mielettömästi ja ennustettavuus on nolla.

Jotenkin täytyy vaan koittaa tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja uskoa niihin. Ei ole vaihtoehtoja. Joskus se toimii ja joskus ei. Siinä mielessä maailma ei ole muuttunut. Lohdullista.

Radio Rock

Aikaisemmin tänä vuonna tapahtunut radiotoimilupien uusjako herätti melkoista keskustelua. Muun muassa Radio City joutuu laittamaan pillit pussiin vuoden vaihteeseen mennessä - tarkemmin sanottuna lähetys heiltä loppuu 8.12.

Nelonen otti luvat kahdelle uudelle radiolle, joista toisen speksejä julkistettiin tiedotustilaisuudessa tänään. Tammikuun alussa aloittavan kanavan nimi tulee olemaan Radio Rock. Pääasiassa miehille suunnattu rock-kanava saa kohtuullisen vapaan kentän, kun suoranaista kilpailijaa kaupallisella puolella ei ole. Vuodenvaihde tulee olemaan radiomaailmassa muutenkin aika mielenkiintoinen; moni lopettaa ja moni laittaa konseptiaan uusiksi. Pitkästä aikaa radiorintamalla aidosti paljon tapahtumia.

Malcolm Gladwell

Mainion Tipping Point -kirjan kirjoittaja Malcolm Gladwell on juuri kirjoittanut New Yorker -lehteen enemmän kuin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten viihdebisnes pyrkii enemmän ja enemmän ennustamaan menestyksiä. Samaan aikaan kun hittibiisin tai -elokuvan koostumusta pyritään ennakoimaan tarkemmin, niin maailma on muuttumassa suuntaan, jossa todelliset menestystarinat syntyvät täysin arvaamatta. Artikkeli on tulossa lähiaikoina esim Gladwellin omalle saitille - odotan mielenkiinolla.

Teosto-palkinto jaettiin

Teosto on myöntänyt jälleen vuosittaisen Teosto-palkintonsa, jonka tarkoitus on antaa huomiota ansioituneille musiikillisille teoksille. Aika napakka 40 000 euron potti jaettiin Marzi Nymanin ja nykymusiikin säveltäjän Sampo Haapamäen kesken. Mielenkiintoinen pointti muuten, että kolmihenkisen palkintoraadin yksi jäsen taisi mielestäni olla Sampo Haapamäen opettaja Sibelius-Akatemialla...

Itse en ole Sampo Haapamäen teoksiin koskaan törmännyt - sitä tulee normaalissa työelämässä painittua aika erilaisen musiikin parissa. Olen kyllä viimeaikoina törmännyt telkkarissa useinkin nykymusiikkia käsitteleviin ohjelmiin. Kun olen niitä katsellut, niin olen kyllä tosissani yrittänyt ymmärtää, mutta rehellisyyden nimissä se on työlästä. Aiheutin kerran yksillä kutsuilla pahennusta parin vieraan keskuudessa, kun puhetta tuli musiikista ja sanoin oman näkemykseni olevan se, että musiikillisessa teoksessa olisi suotavaa olla edes vähän melodiaa tai harmoniaa - ei pelkkiä riitasoinnuilta kuulostavia ääniä. Sain ns. pahaa silmää ja eräs vieras totesi olevan nykysäveltäjä. No, tyypillistä minulle. Olen kyllä edelleen samaa mieltä - liian usein vakavaksi musiikiksi luokiteltavassa genressä pääasia tuntuu olevan kompeksisuus ja aikamoinen elitismi. Ehkä minulla on tässä vielä kasvun paikka. Olen myös todella sitä mieltä, että kykyä koskettaa ihmisen sielua melodialla ja tekstillä ei opi teorialla, vaikka sen tietämyksestä ei varmasti haittaakaan ole.

Mielenkiintoisia musiikkilistoja

Lähes täsmälleen kymmenen vuoden tauon jälkeen vanha kunnon Take That tuli takaisin ja otti brittien sinkkulistan ykköspaikan toisella listaviikollaan. Poikabändin ex-jäsen Robbie Williams on viime vuodet pyyhkinyt muillä bändin jäsenillä lähinnä pöytää - ja suurimmaksi osaksi aivan ansaitusti. Nyt jotenkin iloitsen tuosta Take Thatin paluusta, koska Patience on oikeasti todella hieno pop-kappale. Sen sijaan Robbien Rudebox vetää minusta todella metsään ja tavallaan paradoksaalista, että juuri Patiencen kaltaisen biisin Robbie olisi tarvinnutkin.

Englannin albumilistalla kärkipaikalla puolestaan on Westlife, joka pesee sekä uuden Oasis-julkaisun sekä Beatlesien uutuusversioihin pohjautuvan Love-albumin. Ainakaan Englannissa poikabändien aika ei todellakaan ole ohi.

Suomen musiikkilistoja puolestaan leimaa aika mielenkiintonen ilmiö. Levyjä tuntuvat myyvän joko selkeästi aikuiseen makuun tehty tuotanto tai lastenprojektit, kuten Pikkuorava tai Ratzz. Leijonanosa musiikkituotannosta tehdään nuorisolle, joka listojen valossa tekee kaikkea muuta kuin ostaa fyysisiä äänitteitä. Tämä on mielenkiintoinen skenaario ainakin näin musayrittäjän vinkkelistä. Suomen albumilistaa voi seurata mm. YleX:n sivujen kautta.

Here we go!

Olen pitkään seurannut monen kaverini blogeja ja mietiskellyt, josko sitä virittelisi omankin version jossain vaiheessa. No, nyt tulin luoneeksi tilin puolivahingossa erään toisen ryhmän kautta. Aktiviteetteja elämässä riittä nyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta ainahan voi yrittää pitää blogia ainakin kohtuullisen säännöllisesti!