Joulu on meikäläiselle mieluinen ajanjakso vuodesta. Tykkään tästä rauhoittumisen teemasta, vaikka oikeassa elämässä rauhoittuminen jää kieltämättä teennäiseksi. Ensin höösätään aattoon asti ja heti tapaninpäivänä alkaa jo arki kummitella mielessä. Kaikesta huolimatta muutamakin päivä irroittautumista tekee todella hyvää.
Aikaisemmin en ole joulukuusesta juurikaan perustanut, mutta lasten myötä on hyvä alkaa toteuttamaan perinteitä. Mukavaahan se kuusenhaku ja ennenkaikkea koristelu yhdessä tyttären kanssa oli. Mona iloitsee riemuissaan, joka kerta, kun sytytämme aamulla kuusen valot ja ylistää kuusen kauneutta. Esteetikko jo parivuotiaana.
Kun edellisessä postissa tuli haukuttua Pokon Suomirokki-lautapeliä, niin laitetaan nyt sitten ylistystä saman firman suuntaan. Ihan ehdoton levy viimeaikoina meidän perheessä on ollut J. Karjalaisen "Lännen Jukka". Kuuntelin muutaman kerran, ennenkuin kolahti kunnolla. Aivan uskomaton levy ja konsepti. On hienoa seurata sitä, kun arvostettu taitelija luo koko ajan jotain uutta ja tekee sen niin hienosti. Moni tuntuu sortuvan tekotaiteellisuuksiin, mutta Lännen Jukassa on rehellinen meininki ja useita kerroksia. On hienoa myös nähdä, että yksinkertainen äänitys ilman sen kummempaa pro-tools -kikkailua ja kaiken hiomista toimii näin loistavasti. Lisäksi suosittelen kaikille pinten lasten vanhemmille, kun Titi-Nallet alkavat ajaa hermoromahdukseen. Meillä ainakin diggailtiin useammassa polvessa. Tosin, digitaalisena levyä ei kannata ostaa, koska kansipaketti ja tarinat ovat lähes puolet kokemusta.
Olen ollut kohtuullisen hyvin seuraamatta musakuvioita koko ajan. Elementsin MySpacea on tullut seurailtua, mutta muuten olen koittanut olla koko ajan selaamatta musiikkisaitteja. Levysoittimessa on kulunut Karjalaisen lisäksi mm. PMMP:n uusin, Killers ja Take That, joka on ihan asillinen pop-levy.
By the way; Brittien X-Factor -ohjelman voittaja meni siellä suoraan listaykköseksi samalla biisillä, jota Kelly Clarkson (American Idol -voittaja) lauloi oman voittonsa aikaan. Biisin säveltäjän ja sanoittajan kannalta aika asiallinen järjestely. Niin, tämän verran tuli seurattua :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joulutunnelmaa ja digitaalinen musasurffailu.
Toisin kuin Jani, olen viettänyt pyhien aikaan lukemattomia tunteja levyhyllyn, Last.FM:n sekä MySpacen ja YouTuben parissa. Reppuun on kertynyt melkoinen määrä hienoa musiikkia ja jotain vähän outoakin. Hyvää yhtäkaikki. Täytyy Janin kauhuksi todeta, että mä olen taas pahasti jäänyt tällaiseen vähän epäkaupalliseen fiilistelyyn kiinni, joten publishingpuolella on odotettavissa friikimpää kiinnitystä.
Mitä olen kuunnellut viime päivinä seuraavassa (sattumanvaraisessa järjestyksessä):
- Ruotsalainen mimmi Firefox AK, elektronista tuotantoa singer-songwriter biisien kyljessä
- Ruotsalainen Eskju Divine joka on tullut tutuksi kustantajakumppanin kautta. Tanskasta löytyy vertailukohta
- Aina huikea Antony and the Johnsons josta on vaikea päättää, onko se kaunista vai rumaa
- The Postal Service, joka on Death Cab for Cutien laulajan sivuproggis. Tässäkin elektroninen tuotanto perinteisemmän lauluntekijämatskun päälle
- Imogen Heap. Tää englantilainen daami on saanut julkisuutta OC:n (ohmygosh!) ja sitä kautta MySpacessa yli 4 miljoonaa kuuntelijaa. Biisi "Hide and Seek" on ollut kovassa rotaatiossa
- Tegan and Sara niminen kanadalainen kaksostyttöjen bändi on tehnyt esmes "So Jealous" biisin, jonka intro on vangitseva eikä loppubiisissäkään pahasti pieleen mennä. Kaksoset on aina mielenkiintoisia
- Rilo Kiley: pari TV:n lapsitähteä vetää , ja hyvällä meiningillä. Portions for Foxes on hieno kappale
- Stars. Kanadassa on ollut hyvä meininki viime vuosina. "He Lied About Death" on näiltä jäänyt mieleen
- The Go! Team from Brighton, England tietysti. Last.fm:llä soi "The Power Is On" joka rokkasi ainakin mun pompomeja. Tää on siis Cheerleader-huutoja ja beattejä sotkettuna vanhaan hiphoppiin
- The U.F.O. Kings on Suomen Turuust. Mutta musiikki on oman selityksen mukaan Japanilaista hardcore hippiestyleä, huhhuh. LSD-biisissä on jotain oudon vangitsevaa
Jostakin syystä suurin osa noista julkaisuista on vuosilta 2004 ja 2005, eli taas ollaan kovasti jäljessä.
Seuraava Elementsin julkaisu lieneekin sitten todella diippiä shittiä.
Näin on! Todella diippiä shittiä joka on nauhoitettu ja miksattu em. vuonna 2004:) Mutta ei hätää, joskus musa on kuin viinit > np. Kraftwerk.
Lähetä kommentti