Teosto on myöntänyt jälleen vuosittaisen Teosto-palkintonsa, jonka tarkoitus on antaa huomiota ansioituneille musiikillisille teoksille. Aika napakka 40 000 euron potti jaettiin Marzi Nymanin ja nykymusiikin säveltäjän Sampo Haapamäen kesken. Mielenkiintoinen pointti muuten, että kolmihenkisen palkintoraadin yksi jäsen taisi mielestäni olla Sampo Haapamäen opettaja Sibelius-Akatemialla...
Itse en ole Sampo Haapamäen teoksiin koskaan törmännyt - sitä tulee normaalissa työelämässä painittua aika erilaisen musiikin parissa. Olen kyllä viimeaikoina törmännyt telkkarissa useinkin nykymusiikkia käsitteleviin ohjelmiin. Kun olen niitä katsellut, niin olen kyllä tosissani yrittänyt ymmärtää, mutta rehellisyyden nimissä se on työlästä. Aiheutin kerran yksillä kutsuilla pahennusta parin vieraan keskuudessa, kun puhetta tuli musiikista ja sanoin oman näkemykseni olevan se, että musiikillisessa teoksessa olisi suotavaa olla edes vähän melodiaa tai harmoniaa - ei pelkkiä riitasoinnuilta kuulostavia ääniä. Sain ns. pahaa silmää ja eräs vieras totesi olevan nykysäveltäjä. No, tyypillistä minulle. Olen kyllä edelleen samaa mieltä - liian usein vakavaksi musiikiksi luokiteltavassa genressä pääasia tuntuu olevan kompeksisuus ja aikamoinen elitismi. Ehkä minulla on tässä vielä kasvun paikka. Olen myös todella sitä mieltä, että kykyä koskettaa ihmisen sielua melodialla ja tekstillä ei opi teorialla, vaikka sen tietämyksestä ei varmasti haittaakaan ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuli Suomisen Jussin kanssa Viking Gabriellan saunassa puheeksi, jos alkaisimme yhdistämään Poor Seamuksen keikoilla nykytanssia ja poppia. Näin saattaisimme tavoittaa uuden kohderyhmän. Kuinka tosissaan keskustelua käytiin jää nähtäväksi.
Olenpa joskus törmännyt tilanteeseen, jossa joku nykyisin levy-yhtiön manaseerina toimiva on juhlissa kertonut suoran mielipiteensä paikallisradiosta X ja henkilö, jonka seurassa kommentti juuri laukaistiin sattui olemaan radio X:n päätoimittaja :D
Mitäs näistä! ;)
Lähetä kommentti